Latinan oppitunnit alko jo!

Arki on päässyt nyt ihan viimestään viimeviikkoina iskemään. Kiirettä pitää koulun, musiikkiopiston ja muun ylimääräsen söhläyksen kanssa.

Vaikka tähän opiskelutyyliin on jo ehtinyt totutella, niin tylsistymään en silti ole päässyt. Koulussa alkoi lisääntyminen, kasvu ja kehitys-jakso... Jollain tasolla tuntuu, että vasta nyt ollaan päästy kunnolla aiheeseen. Taisiis toki solujutut ja muutkin on tärkeitä, mutta tuntuu, että jostain on tipahtanut jotain ihan uutta innostusta, kun opetellaan ihan "oikeita" asioita....

Oon myös tosi mielissäni meidän oppikirjoista.... Varsinkin "Guyton", eli meidän fysiologian kirja tuntuu oikein mukavalta kaverilta tutoreita tehdessä.  (P.s. Tiesittekö että Grayn anatomia on ihan oikeesti alunperin oppikirja? :O )

 Motivaatiota pitää yllä mielenkiintosten aiheiden lisäks esim se, että pääsen ens viikolla opintokäynnille neuvolaan! Eka kerta kun meen ihan yksin (en parin tai ryhmän kanssa) sinne huoneeseen potilaan/potilaiden ja lääkärin/terkan kanssa...

Verta... ja lisää verta... ja viattomien shoppailijoiden verta...

Hui... Tää viikko on alkanut verisesti

Eilen me opeteltiin verinäytteiden ottotekniikoita. Ensin perus sormenpäänäyte ja sen jälkeen laskimoverinäyte kyynertaipeesta. Oon aina ollu vähän piikkikammonen, mutta verinäytteenotto, jonka kaverini (joka ei ennen ollut koskenut edes parsinneulaan, saati verinäyteneulaan) otti minulta ei ollut yhtään stressaava. Päinvastoin... Meidät oli juuri sanallisesti ohjeistettu näytteenottoon ja sitten kaikki sujui kivasti ja katselin vaan kun veri valui suonesta alipaineistettuun purkkiin... Ja sitten mulla olikin jo kädessä lämmin tuubillinen punaista nestettä.

Oma osuus ei sitten osunut niin hyvin... Neula meni aluksi ihan hyvin, mutta säätäessäni putken kanssa neula meni vinoon, ja kaveria vähän sattui... anteeks... gaah. nyt vähän pelottaa opinko ikinä ottaan kunnon hyvää näytettä... Tai uskaltaako kukaan edes ikinä suostua koekaniinikseni...

Tänään oli Sokoksella "Tunne arvosi"-tapahtuma. Olin aluksi (kuten oltiin sovittu) unettomuus-pisteellä jakelemassa lehtisiä ja kertomassa kestohymy naamalla "kuinka jo pienillä elämäntapamuutoksilla voi vaikuttaa unen laatuun...". Oltiin ilmeisesti kovin tehokkaita univalistajia, koska esitteet loppuivat kesken.

Verensokeripisteelle oli sillä välin ehtinyt kertymään aikas pitkä jono, joten mut nakitettiin lennosta sitten sinne. Noin 15sekunnin alustuksen jälkeen mulle iskettiin eteen kasa näyteliuskoja ja piikkejä, pistin, verensokerinmittauslaite, desinfiointiainetta, puhdistuslappuja ja laastareita... Siitä sitten tekemään reikiä ihmisten sormenpäihin koneella, jota ei koskaan ennen ollut nähnyt, ja kertomaan heille taudista (2. tyypin diabetes), josta oma tieto rajoittuu lähinnä lukion bilsankirjan haimaa käsittelevään kappaleeseen. Sähläystähän siinä sitten oli... Ensimmäisellä mitattavalla oli varmasti turvallinen olo, kun kurkin kaverin olan yli, kuinka homma nyt sitten hoituu. Puolituntisen aikana ehdin tekemään pari harhapistosta, tiputtamaan mittauslaitten roskiin ja jopa saamaan pari ihan luotettavaa tulosta...

Hih... oli kuitenkin hauskaa!