Mitä ihan oikeasti teen täällä

Oho... Toinen jakso jo hyvää vauhtia käynnissä! Miten tää näin nopeeta?
ps. kyllä, pääsin ekasta jaksosta läpi.

Oon lähinnä päivitelly tänne asiaa meidän lääkisläisten oheistoiminnasta, mutta ihan tosissaan me myös opiskellaan täällä.

Luentoja täällä on suhteessa opetettavaan asiaan hyvin vähän. Esimerkiksi, kun opiskelimme sidekudoksesta, oli meillä ensin Tutor-ongelma aiheesta, seuraavana päivänä aiheesta luento ja päälle vielä kuikuilimme mikroskoopilla näytteitä erityyppisistä sidekudoksista.

Eilen kävimme sairaalassa opiskelemassa inspektiota. Kiertelimme osastoilla lääkärin perässä ja syynäsimme potilaista ulospäin näkyviä oireita sairauksista.

Eräs hauska asia on ollut myös läskikgeenin testaus. Koko viimekevään pänttäsin Bios5:sta PCR-menetelmää ja elektroforeesia... Täällä pääsin ihan oikeasti kokeilemaan niitä!
Eristimme itseltämme DNA:ta ja monnistimme sitä tiettyä pätkää PCR-menetelmällä. Tämän jälkeen restriktio-entsyymin avulla katkoimme geenin ja päättelimme elektroforeesiajon perusteella genotyyppimme... Itse olen homotsygootti muuntuneella versiolla kyseisestä geenistä... Kansankielellä: minusta tulee vanhana läski.

PBL-opiskelu on myös mukavaa. Meillä on oikein mukavasti toimiva tutor-ryhmä ja tapaukset (keissit) ovat olleet mielenkiintoisia.

Huh... nyt pitäis varmaan rveta taas ratkomaan tutoria... Aiheena tällä kertaa DNA ja mitoosi

Kannustusjohtajuutta

Eräs lukuvuodenalun hauskimmista tapahtumista on ollut viimetorstain mediverkko-cup, jossa leikin jäätävä kasarihaalari-asu päällä cheerleaderia. Joukkueellamme oli tiikerimaskotti jonka perässä sitten tansimme, rakensimme pyramidejä ja huutelimme kannustushuutoja cursus Huuskosen pelaajille. Hävisimme kaikki pelit, mutta ei se ainakaan kannustuksesta ollut kiinni!

Meidän kova(äänise)sta kannustuksesta huolimatta cheerleader-kisan voittivat ansaitusti cursus Ruotsalaisen Cheerleaderit, jotka  olivat askarrelleet itselleen kanustusasut blondeista peruukeista, keltaisita asusteista ja sinisistä IKEA-kasseista.

Jatkoille joku kiva lääkefirma oli sponssannu meille (juomien lisäksi) mielettömät kasat pizzaa! Oli jotenkin niin hupaisa näky, kun astui jatkopaikalle, ja kaikkilla pöydillä vain lojui kasa pizzalaatikoita!

Loppuilta oli kovin leppoisa ja mukava, tutustuin taas uusiin kurssikavereihin... Mihinköhän asti niitä uusia naamoja ja nimiä riittää?

Ystävyyttä yli (oppiaine)rajojen

Tänään TamY oli ystävällisesti järjestänyt meille kaupunkisuunnistuksen.

Joukkueemme Manus Observatores (juu, emme itsekään tienneet mitä se tarkoittaa ilman latinan sanakirjaa) oli pukeutunut lääkismäisesti sukusoluiksi. Siinä sitten marssimme kolmen siittiön ja yhden munasolun ryhmässä ympäri Tampereen keskustaa. Rastien tehtävät vaihtelivat Aliaksesta sisäkumijumppaan ja sieltä Turun pommittamiseen petanque-kuulilla. Tunnelma oli rento ja rastimiehet tykkästyivät neiti F:n jäätävään läpänheittoon, siittiötanssimme ja mägäristä hankittuihin juustopurilais-lahjuksiimme.

Vaikkemme Kokoomusnuorten rastilla ihan kaikkia poliitikkoja tunnistaneetkaan, kokonaissuoritus taisi mennä kovin hupaisasti. DDR:n naisvoimistelijoilta saamamme erikoismaininnan lisäksi saavutimme kisassa kolmannen sijan!

Spa Hydrocephalia

Viime perjantai...

Parin ensimmäisen viikon aikana on tullut ravattua kaiken maailman lääkisbileissä/-tutustumisilloissa. Viime perjantaina oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun joku meidän kurssilainen omatoimisesti järjesti jotain... Siis aivan irrallaan kandiseurasta(oppiainejärjestömme) sun muusta koulusta.

Vietimme kurssin isännän (ja hänen toisella vuosikurssilla olevan kämppiksensä) luona tupareita. Muuten kyseessä oli aivan tavallinen TOASin kämppä, mutta parvekkeelle isännät olivat perustaneet Spa Hydrocephalian (googlettakaa vaan).

Ilta sujui hupaisasti ja leppoisasti, kunnes minä ja neiti F päätimme ruveta yllyttämään toisiamme. Lopputuloksena neiti F on uima-altaassa alusvaatteisillaan ja minä muuten vaan kaikki vaatteet päällä... ja kännykkä taskussa.
     Tällä hetkellä kännykässä eivät toimi näppäimet 5, 8 ja 0. Tekstiviestien kirjoittaminen on kovin haastavaa, mutta muuten kännykkä oikeestaan pelittää ihan jees.

Yöllä menin sitten jatkoille Spinnille (TTY:n DJ kerho) ja ilta jatkui aamuun asti...
omnomnomnom, lauantain työt... 

Kintulampi

Oho, tää blogi on vähä painottunu tähän opiskelun oheiseen elämään enemmän kuin itse opiskeluun. Mut ei se kai mitään? Sitäpaitsi oheistoiminnasta pitää raportoida nyt kun sitä vielä runsaasti riittää. Ja opiskelukin alkaa kunnolla vasta solujaksolla parin viikon päästä. Kyllä sitä ehtii myöhemminkin vielä vaikka kuinka paljon opiskella.. ja kirjottaakin siitä.

Tänään oli vuorossa retki Kintulammelle.  Matkaa Kintulammelle on eri lähteiden mukaan n.14-21km. (Todellinen matka ilmeisesti n.19km) Kintulammelle sai matkata joko juosten (6 fuksipistettä), pyöräillen (2pist.) tai "vässykkäkyydillä" bussilla (0 pist.). Itse olin siinä semi-urheilija-joukossa, eli pyöräilin.

Pyörämatkalla tuli taas ajatelleeksi kuinka hieno asia olis toimiva semihyvä kamera. Syysmaisemassa polkeva pyöräjoukkomme oli aikas kaunis näky.
Ensimmäiset 15km kului ihan mukavasti... Laskeuduimme alas johonkin soramontun tapaiseen, ja sen jälkeen edessä häämötti oikealle kaartava mutka, ja MIELETÖN ylämäki... no ei auttanut kuin polkea pohkeensa pilalle. Onneks Pispalanharju on karaistanu kesän aikana mun reidet sen verran teräksisiks, että mäki meni yllättävänkin helposti. Koko loppumatka oli pelkkää ylä- ja alamäkeä, mutta lopulta olin soratien päässä (josta vielä n.0,5km kävelyä kintulammen majalle) toisena pyöräilijänä.... en viitsinyt ohittaa opasta, kun olisin muuten eksynyt.

Huh huh... Rankempi pyöräilymatka kuin mitä odotin... Täys kunnioitus niille jotka JUOKSI saman matkan.

Perillä Kintulammilla grillailimme ja söimme omia eväitä (omnomnom maissia) ja kandiseuran(?) tarjoamaa tikkupullaa. Kintulammilla julistettiin myös kurssin vastuuvirat. Pari kaveria oli pyrkinyt isännäksi ja emännäksi, mutta kumpikaan ei valitettavasti päässyt virkaan. Isännäksi meidän kurssi oli valinnut Topi Huuskosen, joten tästä eteenpäin vuosikurssimme kantaa nimeä Cursus Huuskonen.

Valitsijaisseremonian jälkeen uusi Isäntä ja Emäntä kannettiin vaatteet päällä järveen ja saunotettiin. Ilmeisesti (huhupuheista ja Topin jäätävästä sammaltamisesta päätelleen) vanhempien vuosikurssien isäntä-emäntä-kompleksit olivat juottaneet fuksi-isännän ja -emännän saunassa pikakänniin. (muutenhan tapahtuma oli alkoholiton)

Ilta loppui jo 9 aikaan. Pääsimme bussilla taikaisin koululle. Pyörät ei kaikki mahtunu tavaratiloihin, joten minun ja joidenkin muiden piti ottaa oma pyörä bussin sisään käytävälle killaileen. Koululta oli sitten vielä kiva iltalenkkipyöräily kämpille Hervantaan.... 40km satulassa tänään. Kiitos ja kuittaus.

Ensimmäinen viikko

Viikko vierähti aikas nopeasti... En ehtinyt tännekään kirjoitteleen, mutta ehkä se on vain parempi, että ensimmäinen lääkisviikko on sujunut jotenkin muuten kuin tietokonetta näpytellessä.

Ensimmäinen viikko oli aikas muikea. Koululla oli kasa enemmän ja vähemmän tärkeitä luentoja, pari tutor-istuntoa, seminaari ja paneelikeskustelu. Suurin osa opinnoista on ollut käytännön asioiden selittelyä, mutta on joukkoon mahtunut myös lääkärin etiikkaa ja ensiaputaitoja. Paneelikeskustelussa saimme kysellä jo valmistuneilta ja työssäkäyviltä lääkäreiltä heidän työstään ja ajatuksistaan. Keskustelu olisi varmasti ollut vieläkin mielenkiintoisempi, jos se olisi pidetty muulloin, kuin toogabileiden jälkeisenä aamuna ja suurin osa energiasta ei olisi valunut silmien auki pitämiseen.

Jo viime torstaina pääsin myös ensimmäistä kertaa sairaalaan! Käynnillä sain haastatelle potilaita siitä, millainen on hyvä lääkäri ja millaista palvelua lääkäriltä odottaa. Sain myös seurata heitä itse lääkärin vastaanotolle ja seurata "lääkärin ja potilaan vuorovaikutussuhdetta". Oli jännä käynti!

Suoraan oppimiseen/opiskeluun liittymätöntä oheistoimintaakin on kyllä tullut harrastettua! Maanantai-, tiistai-, ja torstai-ilta kuluivat kaikki kurssikavereihin tutustuessa erilaisissa tapahtumissa.

Tiistaina menimme hupitutorryhmän etkojen kautta lukuvuoden avajaisbileisiin. etkoilla leikimme tutustumisleikkejä, hörpimme matea (eteläamerikkalaista teejuomaa) ja harrastimme vapaata sosiaalista kanssakäymistä. Myöhemmin illalla Miamin tanssilattia oli täysi ja muutenkin tunnelma tulevien medisiinan harrastajien keskuudessa oli korkealla. Viimekeväisen valmennuskurssimme opettaja oli luvannut tarjota kaikille Tampereen lääkikseen sisäänpäässeille juomat, ja lupaus tästä lunastettiin.

Torstaina oli sitten vuorossa legendaariset toogabileet! Etkoilla olimme parin tutor ryhmän kanssa joidenkin ylempikurssilaisen mielettömässä miljoonan neliön (ok, ehkä vähän liioittelen) kämpässä Kalevassa, seitsemännessä kerroksessa. Siellä sitten kietouduttiin lakanoihin ja muihin toogan tapaisiin viritelmiin ja kieriteltiin laakeriseppeleitä päähän. Itse bileissä syötiin ja (varsinkin) juotiin hyvin, hypittiin tanssilattialta djn ja bändin tahdissa, käytiin 6. vuoden setien hieronnassa ja sosialisoiduttiin muiden Hippokrateen perillisten kanssa.
Yöllä vähän ennen kolmea bileiden päättyessä me Hervannan hiipparit möngersimme taksiin ja kurvasimme Duolle. Ennen kotiutumistani kävin vielä Duon roskiksilla dyykkailemassa erään toisen toogahiipparin (TH) kanssa. TH sai saaliikseen ison ananaksen. Viikonloppuna töissä ollessani sain kuulla työkaveriltani (joka ei itse opiskele lääkiskessä), että hän oli löytänyt kämppiksensä toogabileiden jälkeisenä aamuna sängyn ja vaatekaapin välistä suuri ananas vierellään....