Kun luukusta tipahti se paksu "kirjekuori"

Eräänä kesäkuisena aamuna heräsin ja lähdin töihin. Normi aamu.

Olen kesätöissä Särkänniemessä possujunan (ja vähän muidenkin lasten/perhelaitteiden) kuljettajana. Tänä kyseisenä päivänä olin kahdeksan aikaan aamulla vääntänyt hemaisevanoranssin Särkänniemi-fleecen niskaani ja suunnannut ryhmän kanssa Kanttixkantti (vanhat autot)-laitteelle.  

   Olin vasta pari päivää sitten aloittanut työt, joten luvassa oli koulutusta laitteen käytöstä. Ryhmävastaavan selittäessä autojen sielunelämästä, tunsin kuinka kännykkä taskussani alkoi vibrailla hillittömästi... Joku soitti... monta kertaa. Joku lähetti parikin viestiä... Kännykkä jatkoi tärisemistä...

   Kuumottelin siinä sitten hetken. Halusin tarkistaa, miksi kännykkäni oli saanut raivohepulin, mutta kännykän käyttö työpäivän aikana (ja varsinkin ryhmävastaavan läsnäollessa) on tottakai kovin kiellettyä. 

   "Noniin ja tässä on sitten tämä ajolaitevastaavien numero, johon sitten soitetaan, jos ei jostain syystä pääse töihin, tai tulee myöhässä. Voitte tallentaa kännyköihin vaikka heti, jos ne nyt sattuu olemaan mukana". Kun Ryhmävastaava oli tämän saanut sanottua, olin jo kaivanut kännykkäni esiin. Numero taisi jäädä tallentamatta, kun näytöllä luki:

              "Onnee ihan mielettömästi! Toogabileissä sitten nähdään!" 

             "Onnittelut oli sitten tietenkin biotekniikan opiskelupaikasta. 

       Eivai, tuplaonnittelut! Mut uskallatkin sitten valita sen biotekniikan!"

Eihän se voinut olla totta? OLIN PÄÄSSYT LÄÄKIKSEEN! KILJUIN JA POMPIN JA HYPIN JA HUIDOIN JA HALAILIN MAAILMAA.... pääni sisällä. (Lisämunuaisten ytimestä erittynyt) adrenaliini virtasi suonissa, mutta en voinut ulospäin sitä näyttää, sillä muutenhan pelottava ryhmävastaava olisi saanut tietää, että olin katsellut viestejä työajalla.

Jotenkin en pystynyt uskomaan ollenkaan, että olin päässyt sisälle. Soitin äidille, että tarkistaisi netistä sisäänpäässeiden listan. Nimeni oli siellä. Töistä päästyäni kirjauduin verkkopankkitunnuksilla yhteishaun sivuille. "Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma: Hyväksytty" En vieläkään voinut uskoa. Oli pakko lähteä Hervantaan kämpille tutkailemaan saapunutta postia... Siellä se oli... PAKSU kirjekuori.... Tai oikeastaan se oli enemmänkin säkki. Sen näkeminen lohdutti. Ehkä se ei ollukkaan mikään tietokonevirus joka laittoi mun nimen nettiin...  Ehkä mä olinkin oikeasti päässyt lääkikseen!